Lämpimien ajatusten Oulu

  Ollapa vielä yhtä aurinkoista kuin syyskuun alussa. Tuolloin pidennetty viikonloppu vietettiin ylellisesti Oulussa ystävän kestitettävänä.

Valtava pato ja sen rinnalle rakennettu kalojen nousuporras aiheuttivat suurta ihmetystä (ja ihastusta) puisiin pikkulaitureihin tottuneessa hämäläisessä. Samoin Oulujoen muodostamien Hupisaarten kaunis ympäristö monine siltoineen ihastutti matkaajaa.

Iso kiitos ystävälle!

Ja kaikille isille mukavaa (joskin vähän harmaata) isänpäivää!

No niin.

Syyskuu on nyt virallisesti korkattu ja ensimmäinen päivä on vietetty syksyisen sateisessa kelissä (hrr...). Syksyinen arki on laskeutunut myös laiturinnokkaan. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä parempaa on luvassa. Toistaiseksi kesä näyttäisi jatkuvan huomisesta alkaen. Toimivaksi varustukseksi veikkaisin kuitenkin aurinkolasien ja sateenvarjon komboa. Ja kannattaa ne saappaatkin ehkä pitää mukana...

Elokuussa laiturin alle vaihtui useampaan otteeseen murtovesi, kun järvimaisemat vaihtuivat merimaisemiin. Tässä pari esimerkkikuvaa kesään kuuluvasta iloittelusta (kukin tyylillään...), joista voi ottaa mallia vielä näin syyskuussakin. 

Poimikaa puolukoita ja sieniä ja ihastelkaa sateenkaaria. Hyppikää lätäköihin (mielellään edellämainittujen kumisaappaiden kanssa) ja kuunnelkaa sadetta. Lukekaa sohvannurkassa ja sytytelkää kynttilöitä pimeneviin iltoihin. Olkaa menossa mukana, mutta muistakaa levätä. Laiturinnokka toivottaa aurinkoisia syyspäiviä ja ihmettelee, pitääkö tuolla nyt sitten käyttää takkia vai ei(?) !

 

 

Hämeen kesä(sä)ä

Hämäläinen laiturinnokkalainen suuntasi visiitille Hämeen keskukseen - Hämeenlinnaan. Koska reissusta on aikaa yli viikko, siitä voinee kertoa hämäläisittäin (jo) tässä vaiheessa. Jos kerran nopeat syövät hitaat, hämäläisten pitäisi varmaan olla melko sutjakkaa porukkaa...

Visiitin aikana Hämeenlinnan Hämeen linnan ympäristössä vietettiin Wanaja Festivalia jo kymmenettä kertaa. Allekirjoittanut tutustui kulttuuritarjontaan hieman etäämmältä, Vanajaveden toiselta puolelta. Ja kuten kuvista näkyy, tämän kesän harvoista harmaista päivistä muutama osui tälle reissulle.

 Linnaa vastapäätä, läheltä nykyistä rataa, löytyy vanha radanvarsi ja vanhojen rakennusten perustuksia. Sammaloituneet perustukset olivat kiehtovan näköisiä kasvettuaan osaksi ympäristöään. Näistä kuvista tulee mieleen tämän kesän kesäkirjani - Alan Weismanin Maailma ilman meitä. Kirjassa on mielenkiintoisia näkemyksiä maailmasta, jonka ihmiset jättäisivät tällä hetkellä jälkeensä. Suosittelen lämpimästi!

Miniloma Tampereella

 

 Kuukausi sitten lomaretki vei Tampereelle.

Laiturinnokkalainen katseli maisemaa uudesta perspektiivistä ja kapusi ensimmäistä kertaa Pyynikin näkötorniin. Ihka ensimmäistä kertaa maistettiin myös Pyynikin näkötornin kuuluisia munkkeja, ja kyllähän ne hyviä olivat. Munkkienergialla kipaistiin portaat ylös huipulle, josta Tampere avautui kaikessa komeudessaan kauniissa kesäsäässä.

 

Juhannustunnelmia

 Juhannusaattona saatiin nauttia ihanasta kesäpäivästä; aurinko paistoi (poikkeuksena juhannusviikon muihin päiviin) ja lämpötilat liikkuivat hellerajan tuntumassa. Laiturinnokkalainen nautti juhannuksen hyvän ruoan ja vielä paremman seuran kanssa. Kerrassaan toimiva yhdistelmä!

Lahdessa juhannuksen viettäjät kookoontuivat niin maa- kuin vesiteitsekin ihastelemaan sataman kokkoa. Illalla taivaanrajasta putkahti näytille poikkeuksellisen suuren oloinen kuu. Juhannustaiat jäivät tänä vuonna tekemättä, mutta ehkäpä sataman kokko kaikotti pahat henget pois taas yhdeksi vuodeksi.

Ihana juhannus!

  

 

Viherpesua (?)

Vihreää siellä ja vihreää täällä!

Eilen puiden oksia katsellessa tuntui kuin ne olisivat vihertyneet silmissä. 

Viimeistään illalla oli jo nähtävissä pienen pieniä lehtiä ja tänään aamulla 

koivut olivat jo saaneet selvästi vihreän värityksen. 

Metsän pohjaan on ilmestynyt ihania väriläiskiä ja 

keltaiset leskenlehdet paistattelevat päivää 

parhailla aurinkopaikoilla.

Ihana kevät!

 Ja kerrottakoon, että ruohosipulin varikollakäynti kannatti.

Nyt kaikki kisaajat ovat täysillä mukana!

 

Suomen kevät.

 

 

 Trööt!

Ensimmäiset joutsenet on jo bongattu kotijärvelläkin.

Kevät on käynnistynyt ja lämpötilat pyörivät jo ihan mukavissa lukemissa.

Reilu viikko sitten järven rannalla oli jo havaittavissa lätäköitä jään päällä.

 Jo jäästä vapautuneillakin kohdilla pintavesi oli jäätynyt yön jäljiltä ja aamuauringossa oli nähtävissä mitä ihanampia jääkuvioita.

Näin huhtikuun viimeisenä päivänä ainakin laiturinnokassa on tuullut, 

paistanut ja satanut niin vettä kuin rakeitakin, mutta väliäkö tuolla. 

Suomen kevät tarjoaa parastaan kaikilla mausteilla. 

Mukavaa Vappua!

  

...

Käynnissä olevan yrttiskaban tilanteesta sen verran, että Basilika ja Persilja

ovat jatkaneet kamppailua hyvin tasaväkisesti. Ruohosipuli sen sijaan joutui keskeyttämään ja palaamaan varikolle . Tänään Ruohosipuli sai päivitetyn 

varustelun, eli uudet siemenet on laitettu itämään. 

Josko nyt saataisiin jo kaikki kilpailijat mukaan?

Kilpailu alkakoon!

Laiturinnokka tympääntyi jatkuvaan liukkauteen ja lumeen ulkosalla.

Ensin pöydälle ilmestyi neilikkakimppu ja sitten laiturinnokkalainen

päätti käynnistää kevät-aiheisen kilpailun.

Saanen esitellä uljaat kilpailijamme: Basilika, Ruohosipuli ja Persilja.

Kilpailuaikaa on kulunut nyt viikon verran ja selkeästi parhaimman lähdön on saanut Basilika.

 Persiljakin yrittää kovin urheasti liputtaa kevään puolesta, mutta lopputulos on toistaiseksi ollut suhteellisen vaatimaton (kuvan keskeltä sen voi yrittää bongata...).

 Ruohosipuli taas tuntuu olevan hämäläisempää sorttia, mutta ehkä aurinko houkuttelee myös sen vielä mukaan skabaan.

Tilannetta päivitetään kilpailun edetessä. Tällä kertaa tosin nopein ei välttämättä syö hitaita, vaan kenties tulee itse syödyksi...

Mukavia keväänodotuspäiviä!

Pakkastaidetta

Viime vuosi näytti juosseen ohitse muutaman päivityksen merkeissä. Ohhoh.

Laiturinnokka ei ole tästä huolimatta elänyt täysin hiljaiseloa, vaan jotain on kyllä tullut tehtyäkin.

Elämään on putkahtanut uusia karvaisia ystäviä, opintojen kanssa on edistytty vihdoinkin ja ennen kaikkea TALVI on täällä taas! Lumi putkahti maisemaan jo marraskuun alussa ja lunasti lopullisesti paikkansa hieman myöhemmin. Jouluun mennessä oltiin saatu jo nauttia melkoisista kinoksista ja hyytävän kylmistä ilmoistakin.

Joulu sujuikin sitten mukavasti (sisätiloissa) kynttilöiden hämyssä rauhoittuen.

Kylmä ilma koristeli jo alkutalvesta rantojen oksistoja luonnon omilla jääveistoksilla. Talvi kuitenkin yllätti laiturinnokan niin nopeasti, ettei kamera ennättänyt rannalle ennen kuin hanget jo kasautuivat veistosten päälle. Ehkäpä kuvaajan olisi vain pitänyt olla hieman nopeampi toimissaan...

Kun kylmä ilma sitten toi taideteoksensa niinkin lähelle kuin oman ikkunani taakse, hitaan hämäläisen kamerakin kerkesi mukaan performanssiin. Ihania koristuksia!

 

 Aurinkoiset talvipäivät merkitsevät myös toista ihanaa taidemuotoa, nimittäin tulppaaneja, jotka ilmestyvät kauppoihin arkipäivien väripilkuiksi. Itse sain tämän talven ensimmäiset tulppaanit lahjaksi. Joko tänä talvena oppisin, että kukkia voi ostaa ihan omaksi ilokseen ilman sen suurempaa syytä!