Viime lauantaina vietettiin pikkuista joulua ympäri Suomea. Oma pieni jouluni oli varsin vaatimaton. Kuitenkin jo muutama kynttilä hämärässä, glögin tuoksu, luumuhillon maku suussa ja tomusokeri suupielessä synnyttivät mieleeni pienen joulun. Joulu on rauhoittumisen aikaa. Joulu on aikaa itselle, läheisimmille ihmisille - ystäville. Joulu on tunne, ei materiaa. Joulua ei saa aikaan sadoillakaan kimaltelevilla koristeilla ja lyhdyillä, vaan joulun pitää syntyä sydämessä. Iloista joulumieltä Sinulle!
Menin tänään rantaan kuuntelemaan talvea. Talvi kuulosti samaan aikaan vahvalta ja varovaiselta. Talvi huudahteli hennon kimeitä voitonhuutoja pimeältä järvenpinnalta valloittaessaan vedenpintaa päivä päivältä kasvavaan jäätarhaansa. Talvi ei kuitenkaan tyydy vain järven pintaan vaan kapuaa hiljaa rannalta kiville, nurmenkorsiin ja lehtikasoihin. Talvi on myös saanut lähes kaikki puut taivuteltua talviunille luvaten niille, että ne saavat puolen vuoden päästä taas auringonvaloa ja sulaa vettä. Linnut ovat vaienneet talven edessä. Viluisimmat ja kenties viisaimmat niistä ovat suunnanneet jo aika päiviä sitten lämpöisemmille leveysasteille. Siivettömät otukset ovat tyytyneet syömään, tuuhentamaan karvapeitettään ja käyttämään hyväksi lyhenevien päivien lämpöisimmät, valoisimmat ja elämälle suotuisimmat hetket. Me ihmiset kuulumme myös niihin onnettomiin (vai onnellisimpiin?), jotka joutuvat jäämään Suomen maankamaralle todistamaan, kuinka talvi kutittelee poskia, narisee kenkien alla, puhaltelee kiusoitellen niskavilloihin ja virittelee liukkaita esteratoja uhkarohkealle kulkijalle. Talvesta voi kuitenkin selviytyä! Tarpeeksi suuri ripaus huumoria, elämäniloa ja lämpöisiä villasukkia - talvi antaa kokijalleen paljon kokemuksia, kunhan vain uskaltaa uhmata näennäistä synkkyyttä ja kylmyyttä. Meissä kaikissa sisimmässä asuu talvella onnesta pakahtuva lapsi, joka ei voi pitää lapasiaan erossa puhtaan valkoisesta lumesta muotoillakseen siitä talven parasta asiaa - lumipalloa. Tehkää lumienkeleitä, rakentakaa lumilyhtyjä ja palauttakaa viime keväänä sulaneet lumiukot takaisin pihoille! Nostan viilentyneen takamukseni laiturin lautojen päältä ja suuntaan lämmittämään varmaa talven merkkiä - punaisena höyryävää glögiä. Mahtavaa talven alkua laiturin nokkaan pysähtyneille!
Aamuauringon noustua ruohikko on värjäytynyt harmaaksi kosteudesta. Hengitän kirpakkaa ilmaa ja näen oman hengitykseni pienenä sumupilvenä. Katselen keltaisia koivun lehtiä, jotka pilkottavat sieltä täältä vihreiden lehtien seasta. Seuraan katseellani maata kohti tanssivaa vaahteran lehteä. Lähden kalenteria uhmaten kaupungille ilman takkia - enkä ole yksin. Ihmiset kiiruhtavat eteenpäin sandaaleihin, capreihin, shortseihin, tikkitakkeihin ja toppaliiveihin pukeutuneina. On se hetki vuodesta, kun suomalainen on pulassa. Hetki, jolloin suomalainen ei tiedä, mitä pitäisi pukea ylleen. On Syksy.Nauti aurinkoisista päivistä. Anna auringon lämmittää kasvojasi vielä monia kertoja ennen seuraavaa kevättä. Älä anna syksyn viedä kasvoiltasi sitä lämpöä, jonka aurinko on niihin kesän aikana lahjoittanut. Älä laske katsettasi maahan, vaan pidä se rohkeasti eteenpäin valmiina ottamaan vastaan syksyn sateet ja tuulet. Muista, että olet se sama värikäs ja elämäniloinen persoona, joka kesällä uitti varpaitaan saunan laiturilta, keräsi kukkakimppuja läheiseltä niityltä ja istui torin laidalla tyhjän mansikkatuokkosen vieressä sormet punaisina ja hymy huulillaan. Anna ilon näkyä elämässäsi, mitä ikinä päätätkin tehdä lyhenevien päivien ja pimenevien iltojen saapuessa. Nauti!Valovoimaista, energistä ja raikasta Syksyä Sinulle!
Tervetuloa uunituoreen blogin lukijaksi. Mukavaa, että tulit kanssani laiturille. Vesi liplattaa kevyesti allamme, auringon viimeiset säteet heijastuvat veden pinnasta ja kevyt tuuli osuu hiuksiimme leikkisästi. Uitamme varpaita iltaa kohden viilenneessä vedessä. On kesän viimeinen päivä.
